Another day, another drama!

Sillon kun aloitin mun blogin kirjoittamisen pari vuotta taakse päin, ajattelin että haluun lähinnä kirjottaa juttuja mun omasta elämästä ja mielipiteistä. Päivänasujen esittelyt jne, ei todellakaan ollut iso osa mun blogia. Mutta siinä vaiheessa kun lukijoita oikeesti alkoi tulla enemmän, ja huomasin että kaikki koulukaverit jne. lukee mun blogia, tajusin etten enää haluakkaan kertoa niin paljon omia asioitani. 300 lukijaakin tuntui sillon aluksi tosi paljolta, ja nyt kun bloggerin kautta rekisteröityneitä lukijoita (eli TODELLA pieni osa blogini lukijoista) on yli 3500, joudun aina miettimään mitä tänne voi kirjoittaa ja minkälaisia kuvia voin laittaa. Tää on suurin syy miksi blogini on välillä niin "massaa". On oikeesti aika vaikeeta keksiä koko ajan jotain uutta ja hienoa, kun samalla pitää varoa minkälaista esimerkkiä antaa nuoremmille ja mitä haluan ylipäätään kertoa itsestäni. Tiedän että monet bloggarit on todella tarkkoja omasta yksityisyydestään ja kauhistelee sitä miten paljon esim. mä kerron omasta elämästäni. Tahtoisin muistuttaa teitä että pelkästään lukemalla mun blogia, sä et tiedä yhtään mitään mun elämästä, etkä tunne mua. On hassua kuulla uusiin ihmisiin tutustuessa että "oot sen ja sen kaveri" ja joudun usein sanomaan että "öö anteeks kuka, en oo ikinä kuullutkaan?!"

Nyt kuitenkin haluisin kirjoittaa vähän mun omasta mielipiteestä, silläkin riskillä että kerron jotain liikaa. Nimittäin mä oon kaveriporukoita vaihtamalla ja facebook-kavereita poistamalla saanut omaan elämääni rauhan, pahimpiin teinivuosiin verrattuna. Osittain tää ehkä johtuu myös siitä että oon kasvanu parin vuoden aikana paaaljon ihmisenä, ja tottakai kokemusta erillaisiin asioihin tulee jokapäivä lisää.

Mutta itse asiaan: Perjantai iltana oltiin Jyrin kanssa mun isovanhempien luona kuten kerroinkin jo aikaisemmin. Oltiin kummatkin menty aikasin aamulla töihin ja kouluun, ja haluttiin mennä ajoissa nukkumaan. Oltiin varmaan puoli yhden, yhden aikaan jo untenmailla, kunnes yhtäkkiä puhelin soi. Nappasin jyrin puhelimen sammuttaakseni sen, mutta kappas soittaja olikin eräs henkilö jonka kanssa Jyrillä oli ollut aikaisemmin päivällä pieniä erimielisyyksiä. Vastasin puhelimeen, mutten saanut toisesta päästä vastausta. Kuului vaan baarin ääniä ja huonoa musaa. Lähetin henkilölle viestin omalla nimelläni, ja siinä luki jotakuinkin näin "Jotkut ihmiset käy töissä ja koulussa, ja haluavat mennä ajoissa nukkumaan. Nukkuisit sinäkin pääsi selväksi, ja soitat sitten huomenna jos on vielä jotain asiaa." Ja hirveä uhoaminen alkoi... "Tää on nyt kuule vakava juttu ja sä käsket Jyrin tänne tai mä tulen hakemaan sen", en vastannut ja hetkenpäästä tuli vähän asiallisempi viesti; "Nyt on kyllä tosi kyseessä, mutta soitan huomenna uudestaan". No arvaatteko mitä kävi? Eipä kuulunut tästä henkilöstä tämän jälkeen, jotenkin oli arvattavissa  sillä asia oli niinkin rankka, kun että jyri oli jossain facebook-kommentissa "dissannut" herran työpaikkaa..:D Tosin samaisen kaverin tyttöystävältä oli tullut yön aikana viesti jossa mua haukuttiin lutkaksi, sekä kyseinen mimmi vannoi tekevänsä itsemurhan. Misukan viesteissä ei ollut päätä eikä häntää, mutta saatiin kyllä erittäin hyvät naurut, sillä itsemurhaan vetoaminen oli kyllä maailman noloin juttu ihmiseltä jolla on yli 20-vuotta mittarissa. Myöhemmin selvis että kyyhkyläisillä oli ollut keskenään riitaa eräästä asiasta, joka ei millään tavalla liittynyt muhun eikä Jyriin. :D

Mua niiiiiin ärsyttää se että nykyään kaikki tytöt haukkuu tosiaan huoriksi ja lutkiksi yms. Mun mielestä toi on  yksinkertaisesti säälittävää. Varsinkin aikuisten ihmisten suusta. En voi ymmärtää niitä ihmisiä jotka tarvitsevat viinaa uskaltaakseen kertoa mikä painaa.

 Voisin kertoo toisestakin säälittävästä tapauksesta, nimittäin eräästä ex:ästä, joka itsekkin seurustelee mutta silti haluaa jatkuvasti sekaantua Jyrin ja mun elämään. Mutta se on taas jo aivan eri stoori :DD
Muistakaa te rakkaat lukijat;

With love, Silja